Baby Exclusive

Selasin H&M:n kotisivuja ja silmääni pisti uudet Online Exclusive vauvanvaatteet. Niin ihania! Poimin muutaman suosikin mallistosta. Näkisin nämä poikamme päällä tänä syksynä:

Ihastuin kuosiin ja värimaailmaan- sopivat niin pojille kuin tytöillekin! Samassa kuosissa saa myös ihanan tikkipeiton ja säilytyspussin. Olen huomannut että vilttejä ja peittoja ei voi olla liikaa kun on vauva talossa. Kivana uutuutena hennesin valikoimassa on hoitolaukku. 

Puren huulta etten klikkaisi näitä kaikkia kotiin. Mitä pidät mallistosta?

Katsaus kotiin osa 2

Seuraavana vuorossa makuuhuone joka on selkeesti modernimpi sisustukseltaan kuin olohuone. Harmaa-musta-valkoinen väriskaala on rauhoittava ja graafiset taulut tuovat kontrastia. En ole mikään päiväpeittoihminen joten huoneen ilme muuttuu aina käytettävissä olevien lakanoiden värin mukaan. Juuri nyt himoitsen tummaa sinivihreetä sävyä makkariin. 

Poikamme sänky mahtui hyvin sänkymme jalkopäähän. Huoneen toisella puolella on melkein koko seinä vaatekaappia ja noin puolentoista metrin kolo mihin rakennamme työnurkkauksen. 

Peili on kirpputorilöytö. Olen jo jonkun aikaa etsinyt pyöreää peiliä joko nahka- tai metalliremmillä. Kuvassa näkyy vielä vanhat lampunvarjostimet. Ja pikku söpöläinen ottamassa nokoset :)

Uudet yöpöydän lamput. Tuovat ihanaa hotellifiilistä. Yöpöydän nupit vaihdoin vanhempieni luota löytämiini "kristalli"nuppeihin. Sopivat kivasti lampunjalkoihin. Jotenkin minua kiehtoo harmaan ja kullan sekoitus tällä hetkellä. 

Onko pulla jo uunissa?

Onko sinulla lapsia? Puolituttu asiakas katsoi minua silmiin kun yritin keksiä hyvää vastausta. "Ei ole, mutta koira meillä on!" naurahdin vaikeana kun tajusin miten toopelta se kuulosti. Onko veljelläsi lapsia? "Ei ole." Eli sinun vanhempasi eivät ole vielä saaneet kokea miltä tuntuu olla lapsenlapsia! "Juu ei."
Asiakas oli juuri saanut ensimmäisen lapsenlapsensa. Ja minä olin noin viikko sitten tehnyt negatiivisen raskaustestin.

Ihmisillä on jatkuva tarve kysellä nuorilta, lapsettomilta naisilta ovatko he jo päättäneet lisääntyä tai onko pulla jo uunissa. Ihan kuin aihe olisi yhtä arkinen kuin päivän sää tai mitä söit lounaaksi. Vaikka  uskoisin että aihe on se kaikkein henkilökohtaisin ja arin mitä toiselta ihmiseltä voi kysyä. Joten miksi toiset luulevat että on ok kysellä raskaudesta tai lapsista jopa täysin tuntemattomilta ihmisiltä? Ethän voi tietää onko kyseinen henkilö yrittänyt raskautua jo pitemmän aikaa tuloksetta. Tai että hän on juuri kokenut keskenmenon. Tai että hän ei ole valmis siihen tai ei edes halua lapsia. Samasta aiheesta voi lukea ruotsiksi täältä. Suosittelen!

Ymmärrän että tämä puolituttu asiakas oli niin mummo-onnen kukkuloilla ettei varmaan tajunnut miten tökeröltä hän kuulosti. Hänen kysymys vain sattui tulemaan aika huonolla hetkellä. Silloin raskaus ja lapset oli asia joka pyöri päässäni joka ikinen päivä. Pitikö minun vielä kaiken lisäksi potea huonoa omatuntoa siitä että vanhemmillani ei vielä ollut lapsenlapsia? Hei haloo.

Meni muutama viikko ja testi näytti plussaa. Olisin niin halunnut nähdä tämän saman henkilön uudestaan ja sanoa että nyt mun vanhemmat saa kokea miltä tuntuu olla lapsenlapsia.

Olen onnellinen

26.7.2015 tulee olemaan elämäni tärkein päivä poikamme syntymäpäivän lisäksi. Ihana poikamme sai kasteessa nimen ja me saimme mieheni kanssa toisemme seitsemän vuoden seurustelun jälkeen <3

Katsaus kotiin osa 1

Ensimmäisenä vuorossa kodin keskipiste- olohuone.

Tyyliltään meidän olohuone on skandinaavinen boheemilla tvistillä. Vintageaarteet sekoitettuna Ikean massatuotantoon. Hayn Tray table on ollut toivelistallani jo useamman vuoden. Mieheni maalaamat taulut tuovat väriä ja persoonallisuutta muuten mustavalkoiseen sisustukseen. 

Koska muutimme asuntoon vasta vajaa kolme kuukautta sitten sisustus on vielä hieman kesken. Päähuonekalut ovat löytäneet paikkansa mutta tauluja ripustetaan sitä mukaan kun sopiva paikka löytyy. Mutta sellaista sisustaminen on, se elää koko ajan. 

Vincent

Vincent. Vini. Vinarn. Weenie. Vinuli. Los Vincenttos. Rakkaalla koiralla on monta nimeä. Tänään meidän oma hauveli täyttää pyöreitä. 1 vee. Vuosi sitten Vini oli kämmenen kokoinen pieni avuton koiravauva, tänään vajaa 15 kiloinen lihasklöntti.

Onnea Vini! <3

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Olen ylpeä sinusta. Silmäni kostuivat kun kuulin äitini sanat. Olin taas kerran soittanut hänelle ja panikoinut jostakin poikaamme liittyvästä asiasta. Syökö hän nyt tarpeeksi? Miksi hän itkee näin paljon? Teenkö nyt oikein? Onko tämä normaalia? Näitä asioita varmasti kaikki tuoreet äidit pohtivat jossain vaiheessa. Varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Olenko tarpeeksi hyvä äiti?

Ystäväni sanoi minulle kun poikamme oli parin viikon ikäinen että kukaan ei ole seppä syntyessään. Hänellä on meidän poikaa pari kuukautta vanhempi poika, myös esikoinen. Näinhän se on. Eihän sitä voi tietää kaikkea lastenhoidosta ja vanhemmuudesta kun saa ensimmäisen lapsensa. Se täytyy oppia tekemällä ja kokeilemalla koska kaikki lapset ovat erilaisia. Jos kaikki vauvat söisivät yhtä paljon ja nukkuisivat saman verran vuorokaudessa vauvojen mukana tulisi käyttöohje.

Olen yllättynyt kuinka luonnolliselta äitiys ja vauvanhoito tuntui heti poikamme synnyttyä. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista ennen raskautta. En ollut esimerkiksi vaihtanut yhtäkään vaippaa. Hitto, enhän ollut edes koskenut vaippaan ennenkuin sain sellaisen käteeni ystäväni vauvakutsuilla alkuvuodesta. Mutta sujuihan se vaipan vaihtaminen. Ja sylissä pitäminen ja nostaminen. Sehän on minun lapsi. Hänellä on minun siniset silmät ja minun tummanvaaleat hiukset. Ja äitini suvun nenä. Kyllä minä häntä osaan hoitaa.

Hassua miten äitiys ja äidinvaisto on piilossa siellä jossain ja tulee esille kun saamme ensimmäisen lapsemme. Vaikka sitä oli vaikka kuinka huolissaan siitä pärjääkö nyt lapsen kanssa. Raskauden aikana itkin monta kertaa miehelleni pelkäen että tulen olemaan huono äiti. Allt ordnar nog sig. Vi klarar det tillsammans. Ja niinhän me pärjäämme, yhdessä. Ja isovanhempien ja ystävien avulla.

Odotan poikamme neuvolakäyntejä kuin kuuta nousevaa. Silloin saat todisteen siitä että hän todellakin syö tarpeeksi ja kasvaa niinkuin pitää. Muistan kun panikoin yksikuukautistarkistusta koska olin viikkoa ennen aloittanut lisämaidon antamisen koska imetys tökki niin pahasti. Kysyin lupaa neuvolasta ja sain luvan antaa korviketta äidinmaidon lisäksi. Mutta olin kuitenkin huolissani että saan noottia jostakin. Joko hän ei ole kasvanut käyrän mukana tai sitten olisi pitänyt yrittää kovemmin imetyksen kanssa. Pelkäsin että hoitaja sanoisi että teen jotakin väärin. No kaikkihan oli niin hyvin kuin olla ja voi. Poika oli saanut tosi hyvin painoa lisää ja vielä kolme senttiä pituutta. Kyllä te teette kaikki oikein kun poika kasvaa käyrän mukana! Jatkakaa vaan samaan malliin. Jess! Olin niin iloinen kuullessani nuo sanat hoitajan suusta. Mieheni oli oikeassa. Vi klarar det, tillsammans. 

Olen ylpeä sinusta. Hoidat poikaasi niin luontevasti että äitiyden on pakko tulla äidinmaidon mukana. Poikanne ei voisi saada parempaa äitiä kuin sinä. Muistan nuo sanat ikuisesti. Kiitos äiti. Ja minä en olisi voinut saada parempaa äitiä kuin sinä.

Muuttuva vartalo

Olin onnekas kun sain nauttia suhteellisen helposta raskaudesta. Aamupahoinvointia ei juurikaan ollut muuta kuin parin viikon kestävä ällötys ruokaa kohtaan. Ei paha.

En missään vaiheessa tuntenut itseäni lihavaksi tai rantautuneeksi ryhävalaaksi, päinvastoin pidin kasvavasta vatsastani. Äitiysvaatteita ostin hyvin vähän, mielestäni pärjää hyvin parilla hyvin istuvilla housuilla ja legginsseillä, äitiyspaidat jäi muutaman käyttökerran jälkeen kaappiin unholaan. Olen aina ollut tarkka siitä mitä puen päälleni, ja raskaus toi siihen lisähaasteita. Otin tämän hauskana projektina. Miten saan olemassa olevan vaatekaappini hyödynnettyä vauvavatsan kanssa?

Rv. 13

Alussa ennen vauvauutisten julkistamista oli vatsanpeittämishaaste. Kuljin ensimmäiset kolme kuukautta pelkissä löysissä neuleissa ja legginsseissä. Kaikki vatsaa kiristävä ahdisti. Trikoo, tuo Jumalan lahja raskaana oleville naisille. Kun masuasukki oli julkista tietoa ja vatsanseutu kasvoi, väljät yläosat vaihtuivat tiukempiin. Löysät vaatteet saivat vaan aikaan Muumimammaefektin. Ei kiitos.

Pärjäsin siis todella pitkälle äitiyshousuilla ja pitkillä trikooyläosilla. Ei mitään mama-toppeja. Kun kelit lämpenivät ja H-hetki lähestyi lähes tulkoon asuin joustavassa maksimekossa. Samassa mekossa menin jopa synnyttämään.

Rv. 24

Kun sitten poika syntyi ja pääsimme kotiin menin heti vaa´lle. Olo oli höyhenenkevyt kun osa painosta matkusti turvakaukalossa. Meinasin pyörtyä kun näin lukeman; 9 kg enemmän painoa kuin ennen raskautta. Yhteensä niitä raskauskiloja kertyi vajaa 15 kiloa. En edes huomannut painonnousua raskauden aikana muualla kuin vatsanseudulla, joten elin jossain utopiassa että kun poika syntyy olen taas samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Ja pyh. Eihän se kroppa niin toimi. Tai nojaa ehkä elokuvissa.

Viikko ennen laskettua aikaa.

Minähän päätin raskaana ollessani etten ota mitään paineita raskauskiloista. Kehoni on jo käynyt läpi hurjan prosessin joten annetaan sille vähän lepoa. Mutta kun kurkkaat vanhaa vaatevarastoasi huomaat että päälle mahtuu just ne samat vaatteet kuin raskauden aikanakin. Kiva. Eikö nyt pitänyt olla taas mahdollista pukea päälleen ne ihanat farkut ja paidat jotka ovat odottaneet kaapissa sen 9 kuukautta? No ei.

Pari viikkoa synnytyksestä. Boyfriend-farkut mahtui päälle. Halleluja.

Vartalo muuttuu raskauden aikana hurjasti ja se jättää jälkensä myös raskaudenjälkeiselle kropalle. Minulla se näkyi hölskyvänä vatsanahkana, leveämpänä lantiona ja isompana rintavarustuksena. Ja minne ihmeeseen se takapuoli hävisi??

Nyt seitsemän viikkoa synnytyksestä alan jo hyväksyä muutokset vartalossani. En ole asettanut itselleni mitään aikarajaa palautua raskaudesta, kyllä se vanha kunnon kroppa palautuu ajallaan. En edelleenkään saa niitä vanhoja farkkuja päälleni ja trikoo on vieläkin materiaalivalinta numero yksi. Mutta kun katsoo tuota pientä herrasmiestä ja hän katsoo takaisin hymy naamalla, vedän ihan mielelläni sen joustavan maksimekon päälleni.

Onni tuli

Ja mistä blogin nimi tulee? Ihastuttavasta Eppu Nuotion runosta.

Onni tuli meille käymään,

sinut toi se tullessaan.

Kutsui meidät katsomaan.

Laski syliin, jätti siihen,

sinä vähän hymyilit,

unissasi ynähdit.

Onni lauloi pienen laulun,

laulun lauluista kauneimman.

Lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille,

kertoi rannan koivupuille,

kertoi tuulenpoikasille,

kertoi koko kaupungille:

Millaista on olla pieni,

pienempi kuin muut.

Miten näyttää valtavilta

taivasta puhkovat puut.

Yhtä ihmettä on linnun lento,

tienpenkan heinänkorsi hento,

koiran haukku ja hännänpää,

kun pallo piiloon kierähtää.

Mitä ihmettä on aamupuuro

ja hellepäivän sadekuuro!

Millaista on rattaista pötköttää

ja kuunnella autoa etääntyvää.

Miten villapuvun sisällä

näkee villaisia unia.

Miten lumijäniksillä

on lumisia junia.

Miten ihmettä on ilmapallo,

leijonanmuotoinen!

Ja tanssiva karhu

ja karvaiset korvat sen!

Ja miten kaikista äänistä maailman,

tunnistaa sen rakkaimman.

Onni tuli meille käymään,

sinut toi se tullessaan.

Kutsui meidät katsomaan.

Onni lauloi pienen laulun,

laulun lauluista kauneimman,

lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille,

kertoi rannan koivupuille,

kertoi tuulenpoikasille,

kertoi koko kaupungille:

katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,

sydänlohkareen suloista siirtäjää.

Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,

katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.

Eppu Nuotio

Tervetuloa!

Hei vaan kaikille! Olen Bee. Asun rivitalokolmiossa yhdessä avomieheni ja Vini-koiran kanssa. Onni tuli meille käymään toukokuun viimeisenä sunnuntaina 2015 kun pieni poikamme syntyi maailmaan.

Tänne tulen keräämään ajatuksia arjesta, perhe-elämästä, äitiydestä ja kaikesta muusta mitä elämä tuokaan tullessaan. 

Kirjoitan yleisesti mitä mieleeni tulee, kaikkein henkilökohtaisimmat asiat jätän blogin ulkopuolelle. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, joten blogin perustaminen on ollut mielessä jo jonkun aikaa. Sanotaan vaikka että tämä on minun oma terapiaistuntoni! 

Toivottavasti viihdyt mukana!