Kukaan ei ole seppä syntyessään

Olen ylpeä sinusta. Silmäni kostuivat kun kuulin äitini sanat. Olin taas kerran soittanut hänelle ja panikoinut jostakin poikaamme liittyvästä asiasta. Syökö hän nyt tarpeeksi? Miksi hän itkee näin paljon? Teenkö nyt oikein? Onko tämä normaalia? Näitä asioita varmasti kaikki tuoreet äidit pohtivat jossain vaiheessa. Varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Olenko tarpeeksi hyvä äiti?

Ystäväni sanoi minulle kun poikamme oli parin viikon ikäinen että kukaan ei ole seppä syntyessään. Hänellä on meidän poikaa pari kuukautta vanhempi poika, myös esikoinen. Näinhän se on. Eihän sitä voi tietää kaikkea lastenhoidosta ja vanhemmuudesta kun saa ensimmäisen lapsensa. Se täytyy oppia tekemällä ja kokeilemalla koska kaikki lapset ovat erilaisia. Jos kaikki vauvat söisivät yhtä paljon ja nukkuisivat saman verran vuorokaudessa vauvojen mukana tulisi käyttöohje.

Olen yllättynyt kuinka luonnolliselta äitiys ja vauvanhoito tuntui heti poikamme synnyttyä. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista ennen raskautta. En ollut esimerkiksi vaihtanut yhtäkään vaippaa. Hitto, enhän ollut edes koskenut vaippaan ennenkuin sain sellaisen käteeni ystäväni vauvakutsuilla alkuvuodesta. Mutta sujuihan se vaipan vaihtaminen. Ja sylissä pitäminen ja nostaminen. Sehän on minun lapsi. Hänellä on minun siniset silmät ja minun tummanvaaleat hiukset. Ja äitini suvun nenä. Kyllä minä häntä osaan hoitaa.

Hassua miten äitiys ja äidinvaisto on piilossa siellä jossain ja tulee esille kun saamme ensimmäisen lapsemme. Vaikka sitä oli vaikka kuinka huolissaan siitä pärjääkö nyt lapsen kanssa. Raskauden aikana itkin monta kertaa miehelleni pelkäen että tulen olemaan huono äiti. Allt ordnar nog sig. Vi klarar det tillsammans. Ja niinhän me pärjäämme, yhdessä. Ja isovanhempien ja ystävien avulla.

Odotan poikamme neuvolakäyntejä kuin kuuta nousevaa. Silloin saat todisteen siitä että hän todellakin syö tarpeeksi ja kasvaa niinkuin pitää. Muistan kun panikoin yksikuukautistarkistusta koska olin viikkoa ennen aloittanut lisämaidon antamisen koska imetys tökki niin pahasti. Kysyin lupaa neuvolasta ja sain luvan antaa korviketta äidinmaidon lisäksi. Mutta olin kuitenkin huolissani että saan noottia jostakin. Joko hän ei ole kasvanut käyrän mukana tai sitten olisi pitänyt yrittää kovemmin imetyksen kanssa. Pelkäsin että hoitaja sanoisi että teen jotakin väärin. No kaikkihan oli niin hyvin kuin olla ja voi. Poika oli saanut tosi hyvin painoa lisää ja vielä kolme senttiä pituutta. Kyllä te teette kaikki oikein kun poika kasvaa käyrän mukana! Jatkakaa vaan samaan malliin. Jess! Olin niin iloinen kuullessani nuo sanat hoitajan suusta. Mieheni oli oikeassa. Vi klarar det, tillsammans. 

Olen ylpeä sinusta. Hoidat poikaasi niin luontevasti että äitiyden on pakko tulla äidinmaidon mukana. Poikanne ei voisi saada parempaa äitiä kuin sinä. Muistan nuo sanat ikuisesti. Kiitos äiti. Ja minä en olisi voinut saada parempaa äitiä kuin sinä.