Muuttuva vartalo

Olin onnekas kun sain nauttia suhteellisen helposta raskaudesta. Aamupahoinvointia ei juurikaan ollut muuta kuin parin viikon kestävä ällötys ruokaa kohtaan. Ei paha.

En missään vaiheessa tuntenut itseäni lihavaksi tai rantautuneeksi ryhävalaaksi, päinvastoin pidin kasvavasta vatsastani. Äitiysvaatteita ostin hyvin vähän, mielestäni pärjää hyvin parilla hyvin istuvilla housuilla ja legginsseillä, äitiyspaidat jäi muutaman käyttökerran jälkeen kaappiin unholaan. Olen aina ollut tarkka siitä mitä puen päälleni, ja raskaus toi siihen lisähaasteita. Otin tämän hauskana projektina. Miten saan olemassa olevan vaatekaappini hyödynnettyä vauvavatsan kanssa?

Rv. 13

Alussa ennen vauvauutisten julkistamista oli vatsanpeittämishaaste. Kuljin ensimmäiset kolme kuukautta pelkissä löysissä neuleissa ja legginsseissä. Kaikki vatsaa kiristävä ahdisti. Trikoo, tuo Jumalan lahja raskaana oleville naisille. Kun masuasukki oli julkista tietoa ja vatsanseutu kasvoi, väljät yläosat vaihtuivat tiukempiin. Löysät vaatteet saivat vaan aikaan Muumimammaefektin. Ei kiitos.

Pärjäsin siis todella pitkälle äitiyshousuilla ja pitkillä trikooyläosilla. Ei mitään mama-toppeja. Kun kelit lämpenivät ja H-hetki lähestyi lähes tulkoon asuin joustavassa maksimekossa. Samassa mekossa menin jopa synnyttämään.

Rv. 24

Kun sitten poika syntyi ja pääsimme kotiin menin heti vaa´lle. Olo oli höyhenenkevyt kun osa painosta matkusti turvakaukalossa. Meinasin pyörtyä kun näin lukeman; 9 kg enemmän painoa kuin ennen raskautta. Yhteensä niitä raskauskiloja kertyi vajaa 15 kiloa. En edes huomannut painonnousua raskauden aikana muualla kuin vatsanseudulla, joten elin jossain utopiassa että kun poika syntyy olen taas samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Ja pyh. Eihän se kroppa niin toimi. Tai nojaa ehkä elokuvissa.

Viikko ennen laskettua aikaa.

Minähän päätin raskaana ollessani etten ota mitään paineita raskauskiloista. Kehoni on jo käynyt läpi hurjan prosessin joten annetaan sille vähän lepoa. Mutta kun kurkkaat vanhaa vaatevarastoasi huomaat että päälle mahtuu just ne samat vaatteet kuin raskauden aikanakin. Kiva. Eikö nyt pitänyt olla taas mahdollista pukea päälleen ne ihanat farkut ja paidat jotka ovat odottaneet kaapissa sen 9 kuukautta? No ei.

Pari viikkoa synnytyksestä. Boyfriend-farkut mahtui päälle. Halleluja.

Vartalo muuttuu raskauden aikana hurjasti ja se jättää jälkensä myös raskaudenjälkeiselle kropalle. Minulla se näkyi hölskyvänä vatsanahkana, leveämpänä lantiona ja isompana rintavarustuksena. Ja minne ihmeeseen se takapuoli hävisi??

Nyt seitsemän viikkoa synnytyksestä alan jo hyväksyä muutokset vartalossani. En ole asettanut itselleni mitään aikarajaa palautua raskaudesta, kyllä se vanha kunnon kroppa palautuu ajallaan. En edelleenkään saa niitä vanhoja farkkuja päälleni ja trikoo on vieläkin materiaalivalinta numero yksi. Mutta kun katsoo tuota pientä herrasmiestä ja hän katsoo takaisin hymy naamalla, vedän ihan mielelläni sen joustavan maksimekon päälleni.