Kolme kuukautta

Tänään poikamme täyttää kolme kuukautta. Tuntuu että olin vasta viime kuussa synnytyssairaalassa ihmettelemässä. Samalla tuntuu että siitä on jo ikuisuus, niin paljon poikamme on kasvanut ja kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa.

Koko ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on vaipunut unholaan. En osaa yhtään sanoa miltä minusta tuntui tai mitä me teimme ekat neljä viikkoa. Unenpuute, imetyshormoonit ja ylipäätään koko elämänmuutoksen sisäistäminen ovat kyllä osasyitä siihen. Se kun lapsi syntyy ja muutut odottavasta äidistä tuoreeksi äidiksi on niin suuri tapahtuma että aivojen on mahdoton prosessoida kaikkea. Siksi varmaan unohtaa synnytyksen ja sen aiheuttamat kivut aika nopeasti ja ensimmäinen aika kotona vauvan kanssa on yhtä sumua.

Kun sitten vauvakupla poksahtaa olet taas mukana maailman tapahtumissa. Tiedät minä vuonna eletään ja osaat helpommin koordinoida arkea vauvan kanssa. Olet enemmän läsnä ulkomaailmalle. Mutta vauvakuplassa on ihanaa. Siellä saa unohtaa päivät ja kellonajan ja vain nauttia hetkestä ja siitä pienestä ihmeestä joka ääntelee, tuhisee ja tuoksuu makealle maidolle. Se hetki on niin lyhyt.

Meidän pojasta on kasvanut kolmessa kuukaudessa iloinen, hymyilevä ja ympäristöstään kiinnostunut  pieni miehenalku. Hän oppii koko ajan uutta ja mielenkiinnolla odotan, minkälaiset nämä seuraavat kolme kuukautta tulee olemaan.

5:2

Nyt on mennyt melkein viikko siitä kun aloitin uuden ruokavalion päästäkseni eroon niistä sitkeistä raskaudenjälkeisitä kiloista. Ja miltä nyt tuntuu? Ihan hemmetin hyvältä! Elopainoa 1,5 kg vähemmän ja olo mitä mainioin. Jess! Näillä on hyvä mennä eteenpäin kohti tavoitetta. Ja millä keinolla pääsin näistä 1,5 kilosta eroon? No minäpä kerron.

Kuulin 5:2 ruokavaliosta jo aikoja sitten kun satuin näkemään dokumentin aiheesta dieetin luojalta, Michael Mosleylta. Paastoa kaksi päivää viikossa ja syö normaalisti viisi päivää, laihdu ja saa jopa lisää elinvuosia. Hey, why not! Paastopäivinä saa syödä vain 500 kaloria per päivä ja päivät saat itse valita. Ne vaan eivät saa olla peräkkäisinä päivinä. Loppupäivät saa tosiaan syödä ihan normaalisti. Ei paha.
Kun sitten olin kuullut kaupungilla puhuttavan että dieetti todella toimii päätin kokeilla. En ole koskaan ollut hyvä laihdutuskuurien kanssa enkä oikeastaan koskaan ole tarvinnut niitä. Kunhan vaatteet menee päälle on kaikki ok. Elämäni motto. No nyt on asia kuitenkin niin että ne vaatteet eivät mene päälle joten on pakko tehdä jotakin. Muuten tulee aika kallis vaatevaraston vaihtoprosessi. Joten päätin säästää rahaa ja laihduttaa pois ne ylimääräiset 9 kg.

No mitä paastopäivinä sitten saa syödä? Ei mitään. Runsasproteiinista ja mahdollisimman täyttävää (mutta kuitenkin vähäkalorista) ruokaa, koska niitä aterioita on se about kolme per vuorokausi. Silloin pysyy jotenkuten kylläisenä koko päivän. Nälkähän paastopäivinä tulee, ei siitä mihinkään pääse, mutta kun tietää että seuraavana päivänä saa taas syödä normaalisti jaksaa elää nälän kanssa. Kananmunat (ilman keltuaista), raejuusto, vähärasvaiset maitotuotteet ja lihat, vihannekset, kuitupitoiset ruoat. Ja paljon vettä. Siinä muutama esimerkki.

Ensimmäisenä paastopäivänä aloitin aamun kananmunalla, raejuustolla ja kupilla kahvia. Lounaaksi salaatti tonnikalalla ja raejuustolla ja illalliseksi puuroa mustikoilla. Välipalana meni pieni omena, riisikakku ja kahvia. Hassua kyllä en tuntenut niin pahaa näläntunnetta kuin olin kuvitellut vaikka en syönyt yhtäkään kunnollista lämmintä ateriaa. Tosin en usko että ekan päivän kalorit jäi siihen 500, mutta en usko että se niin nuukaa on. En oikein jaksanut kunnolla laskea kaikkia kaloreita. Päivän kalorimäärä oli kuitenkin reilusti alle suositellun 1800-2000 kaloria.

Seuraavana päivänä huomasin syöväni normaalia vähemmän automaattisesti vaikka olisin saanut syödä oikeastaan mitä tahansa. Jotenkin sitä tottuu paaston aikana syömään vain silloin kun on nälkä ja turhat napostelut jäävät pois. Luulen että minulle oli jäänyt se raskaudenaikainen syömisväli päälle vaikka en enään tarvitse samalla tavalla ravintoa kuin silloin. Raskaana kun olisi hyvä syödä n. 300 kaloria enemmän vuorokaudessa. Ja kestäähän raskautta melkein kymmenen kuukautta joten ei ihme että se ylimääräinen syöminen jää tavaksi.

Dieetissähän on loppujen lopuksi kyse siitä että viikon kalorimäärä vähenee ja laihtuu. Ei siis mitään poppaskonsteja. Luulen että tällä ruokavaliolla saan hyvän alun totutella kroppaani pärjäämään taas vähemmällä ruoalla ja voin kohta jättää paastopäivät pois kun se päivittäinen kalorimäärä vähenee automaattisesti.

Uuden ruokavalion rinnalla käyn lenkillä pari kertaa viikossa ja teen lihasharjoituksia. Mutta paastopäivinä ei kannata kuntoilla enempää kuin on pakko. Meinasin pyörtyä imuroidessani. Ihan vain varoituksena.

5:2 dieetistä voi lukea enemmän täältä. Netistä löytyy myös reseptejä paastopäiville jos ei pupunruoat innosta.

Katsaus kotiin osa 3

Tervetuloa poikamme huoneeseen! Vaavimme oma paratiisi. Huomaan lisääväni ja muuttavani sisustusta koko ajan joten huone voi olla ihan eri näköinen ensi kuussa, mutta on vain niin ihanaa sisustaa lapsen huonetta! Ostin Ikean reissulta seinätarroja ja paperiteippirullia ja homma lähti pikkasen lapasesta kuten saatte huomata...

Pilvet ovat vähän niinkuin meidän "juttu", huomaan ihastuvani kaikkeen missä on pilviä. Ikean pilvityyny oli siis ihan pakko saada. 

Uusin hankinto eli avohylly on todella kiva ja sopii huoneeseen hyvin. Kun muutimme asuntoon oli seinällä aika rumat jäljet edellisten asukkaiden hyllyn jäljiltä joten uusi hylly peittää ne mukavasti.

Hoitopöydästä voi tulevaisuudessa tehdä kirjoituspöydän pienelle koululaiselle.

Kuten jo alussa mainitsin tulee huone muuttumaan ajan ja fiiliksen myötä. Kunhan poika kasvaa ja alkaa leikkimään kunnolla olisi toiveena saada pieni leikkiteltta/tipi huoneeseen. Taaperon huonetta saa sitten ensi vuonna alkaa sisustamaan. Silloin kaikki pieni sälä (varsinkin ne arvokkaammat) saa kyllä mennä jemmaan kaapin perälle, muuten pikku kätöset kyllä löytää ne. Nyt voi vielä nauttia siitä että tavara pysyy siinä minne olen sen laittanut!

SE tunne

Huoli. Olotila josta ei pääse irti. Tunne joka hiipii säännöllisin väliajoin esille. Vaikka vakuuttaa itselleen että kaikki on hyvin. Vaikka muut sanovat ettei ole mitään hätää. Se tunne otti minusta vallan heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Mitä jos jotain sattuu? Mitä jos tämä onni loppuukin lyhyeen?

Raskauden alkuvaiheessa pelkäsin keskenmenoa. Pelkäsin että menen ensimmäiseen ultraan ja näytöllä näkyy vain tyhjyys. Mitä jos siellä ei olekaan ketään?
Sitä ensimmäistä ultraa en unohda koskaan. Kun kätilö laittoin näytön päälle, etsi vatsan päältä oikeaa kohtaa, käänteli ja väänsi. Kunnes näytölle ilmestyi pää. Sitten kädet. Ja jalat. Herranjestas siellä asuu joku! Meidän vauva. Potki ja teki voltteja, avasi suutaan ja imi peukaloaan. Aivan uskomaton tunne. Kaikki on hyvin.

Kun vauva alkoi tuntuvasti potkimaan masussa raskauden keskivaiheella sai mieli hieman lepoa. Potku. Aaaaah kaikki hyvin. Mutta jos potkujen väli oli tavallista pidempi sai se minut kävelemään seiniä pitkin. Sama jos vauva potki liian usein. Onko tämä nyt normaalia? No huhhuh. Näin jälkikäteen se kuulostaa niin hölmöltä, mutta silloin oli huolissaan ihan kaikesta.

Raskauden loppuvaiheessa odotti vain sitä että vauva syntyisi ja näkisit että hänella on kaikki hyvin (ja että hän on todellinen, ei sitä oikein hiffaa ennenkuin vauva on syntynyt). Mutta sitten se kunnon huoli vasta alkaa. Syökö hän kunnolla? Nukkuuko hän tarpeeksi? Onko hänellä liian kuuma, liian kylmä? Osaanko nyt hoitaa häntä kunnolla? Keksinkö nyt tarpeeksi viihdykkeitä? Onko hänellä tylsää minun seurassani? (jep, mieheni nauroi kun kysyin häneltä sen kysymyksen...) Lista on loputon. Aina tulee uusia huolenaiheita.

Kun päättää hankkia lapsia pitää myös antaa huolen olla läsnä koko ajan. Siitä ei pääse mihinkään. Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään. Kyllä se helpottuu ajan myötä (kuulemma), mutta ei se katoa kokonaan.

Auta armias kun koittaa se hetki kun poikamme menee päiväkotiin. Ja kouluun. Saa ajokortin. Muuttaa pois kotoa...

"Raising children is an uncertain thing;
success is reached only after a life of battle and worry."
                                         - Democritus

Viikonloput tulee ja menee

Hyvää maanantaita! Viikonloppu oli meidän osalta touhua täynnä ja se tuntuu tänään kropassa- jestas miten väsyttää! Olisi hyvä rauhoittaa viikonloput jotta saisin itse levätä kun on mies kotona auttamassa, mutta näin hienoina kesäkeleinä ei vaan malta ottaa iisisti. Nyt kun vihdoin kesä alkoi kunnolla.

Perjantai oli siitä jännittävä päivä että siirsin pojan pinnasängyn meidän makkarista omaan huoneeseen. Ajattelin saavani edes vähän paremmin nukuttua kun en herää kaikkiin tuhinoihin. No, ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä. Nauroin tänään aamulla miehelleni että sain jopa paremmin nukuttua ennen sängynsiirtoa- nyt herään itsekseni yöllä tarkistamaan onko kaikki hyvin toisessa huoneessa! Voi tätä äidinvaistoa... Ja mies sen kun kuorsaa siinä vieressä. Nice.

Muuten poika on sopeutunut hyvin muutokseen, en usko että edes tajuaa missä nukkuu kun näkee vain katonrajan ja sängyn sisäpuolen! Mutta onhan se kiva nukkua omassa huoneessa. Laitan kuvia pojan huoneesta kunhan saan otettua parempia kuvia!

Lauantaina koitti kesän ensimmäiset rapujuhlat. Vietimme niitä mieheni perheen mökillä pienessä seurueessa. Ei mitään rairaita ja snapsilauluja. Kunhan nautimme hienosta päivästä ja maukkaista merenelävistä. Poikamme oli todella reipas koko päivän ja saimme tavata tuttavapariskunnan kaksi viikkoa vanhemman poikavauvan. Oli hauska nähdä kun pojat katselivat ihmeissään toisiaan ja juttelivat toisilleen. Siinä on mainio kaksikko ensi kesänä kun saa samanikäistä seuraa.

Sunnuntaina tehtiin reissu Ikeaan. Makuuhuoneemme on kaaoksen keskellä ja tarvitsimme työpöydän alle hyllykön jotta saisimme järjestettyä kaikki konttorikamat. Samalla menimme katsomaan hyllyä pojan huoneeseen. Hänellä on niin paljon kauniita esineitä jotka eivät pääse oikeuksiinsa muualla kuin avohyllyllä. Työpisteen hyllyä emme löytäneet mutta poika sai kivan avohyllyn huoneeseensa.

Reissu oli poikamme ensimmäinen pitempi kauppareissu. Ennen en uskaltanut ottaa häntä mukaan pitemmille kauppakäynneille pelkäen itkupotkuraivareita. Nyt hän kuitenkin oli todella hyväntuulinen ja nukkui suurimman osan ajasta tavaratalossa. Huomaan selvän eron pojassa jos vertaa neljä viikkoa taaksepäin; hän on paljon tyytyväisempi eikä saa samalla tavalla itkukohtauksia. Viikon päästä tulee kolme kuukautta täyteen ja silloin itkuisuuden pitäisi helpottua ainakin kirjojen mukaan. Minusta hän on ollut iloisempi ja paremmalla tuulella jo muutaman viikon ajan. Ihanaa! Ei ole parempaa kuin nähdä lapsensa tyytyväisenä, tietää tekevänsä ainakin jotakin oikein. 

Asiasta toiseen: olen aloittanut uuden ruokavalion tällä viikolla jotta pääsisin eroon ylimääräisistä raskauskiloista. Lisää siitä ja raskaudenjälkeisestä kuntoilusta myöhemmin kun/jos alkaa näkymään tuloksia! 

Sisustuskuvien puutteessa kuva hymyilevästä koirasta.

Hei, minulla on jalat!

Heräsin yöllä ähinään ja puhinaan. Ääni tuli perheen juniorin sängystä. Kurkkasin sinne ja näin pienen nyytin käpristyneenä pieneksi palloksi, kikattelen ja ähkien. Hän on nyt tajunnut että hänellä on jalat. Ja niiden kanssa on niin kiva leikkiä, jopa yöllä. Hymyilin ja menin takasin nukkumaan.

Poika huomasi omat kädet jo muutama viikko takaperin. Ne ovat olleet ykköslelu siitä lähtien. Sormet ovat suussa melkein koko ajan. Samalla hän on opetellut pitämään kädessään tavaroita ja nostamaan ne suuhun. Täytyyhän kaikkea maistaa!

On niin palkitsevaa nähdä lapsensa oppivan ja kehittyvän. Hymy nousee kasvoille kun näkee sen innostuksen ja ilon kun lapsi tajuaa jotain uutta itsestään. Pojan ensimmäinen kunnon nauru naurettiin noin viikko sitten. Voi sitä hämmästystä hänen kasvoillaan kun ei ensin tajunnut mikä ääni sieltä suusta tuli! Kun sitten aloin itsekin nauramaan hän ymmärsi ettei siinä ollut mitään pahaa ja jatkoi. Siinä me kikateltiin tovi. Ja äidiltä pääsi onnenkyyneleet. Niin ihana, kupliva ensinauru!

Minulla on puhelimessani sovellus, The Wonder Weeks, josta näkee lapsensa kehitysvaiheet. Ohjelmaan tallennetaan lapsen laskettu aika (ei siis syntymäpäivä kuten aluksi luulin) ja se laskee vaiheiden alkamispäivät sen perusteella. Sovelluksessa on kalenteri josta näkee koska seuraavan vaiheen pitäisi alkaa ja loppua. Latasin sovelluksen kun poikamme oli noin kuukauden ikäinen koska hän oli ollut tavallista ärtyneempi ja itkuisempi jo muutaman päivän. Epäilin vatsavaivoja mutta halusin vain uteliaisuuttani tarkistaa onko tulossa joku kehitysvaihe. Ohjelman mukaan ensimmäinen vaihe alkaisi kolmen päivän päästä ja vaiheen "oireet" sopivat just eikä melkein poikamme käyttäytymiseen.

Alkamis- ja loppumispäivät eivät stemmaa päivälleen ohjelman kanssa koska kaikki lapset ovat erilaisia, mutta se on ihan kiva apuväline. Jonkun ajan kuluttua alkaa oppimaan "vaihekäyttäytymisen" ja osaa aavistaa etukäteen että lapsella on jokin kehitysvaihe alkamassa. Ja vaiheita on koko ajan. Kun juuri olet päässyt yhdestä toinen vaanii nurkan takana. Vaikka vaiheet voivat olla rankkoja kun lapsi on tavallista itkuisempi ovat ne kuitenkin askel eteenpäin lapsen kehityksessä.

Poikamme on nyt kymmenen viikon ikäinen. Uskomatonta miten se aika menee! Vastahan kotiuduttiin sairaalasta pikkuisen nyytin kanssa. Nyt se nyytti jo tarttuu esineisiin, hymyilee ja jokeltelee päivä päivältä enemmän. Ja lisää on tulossa!

Pinterest

Pinterest on sivu jota käytän tosi paljon. Ihan vain inspiroituakseni ihanista kuvista tai saamaan uusia ideoita niin kodinsisustukseen kuin pukeutumiseenkin. Tällä hetkellä "pinnaan" eniten kuvia Home Interior-kansiooni. Uuteen kotiin muutettuamme sisutussormet syyhyävät malttamattomina ja sisustus-nettikauppoja tulee selailtua luvattoman paljon, puhumattakaan tavaroista jotka klikkaan kotiin (hups). Ja me kun mieheni kanssa sovimme ettei osteta mitään turhaa kun kerran ollaan päästy eroon vanhoista kamoista. Niin vissiin. Onneksi en ole ainoa osapuoli joka tuo kotiin kamaa... Tosin meillä on tapana kierrellä kirpputoreja ja sukulaisten vinttejä joten kaikki ei ole uutta, mielestäni kotiin saa enemmän persoonaa isoisän vanhasta arkusta kuin Ikean kokoa-se-itse-huonekalusta. Vaikka meillä onkin paljon huonekaluja kyseisestä liikkeestä.

Tällä hetkellä lisään paljon kuvia myös Baby boy- kansiooni. Minusta kun on niin ihanaa pukea pikkuiset ihaniin vaatteisiin. 

Jos et vielä ole tutustunut sivuun suosittelen tekemään niin! Et tule katumaan.

Huh hellettä!

Heippa taas pitkästä aikaa! Arki on vienyt allekirjoittaneen totaalisesti mennessään enkä ole tajunnut ajankulua ollenkaan. No, jos totta puhutaan en yksinkertaisesti ole ehtinyt jaksanut koneen äärelle. Poika sai viikko sitten ensimmäisen rokotteen ja taistelimme sen seurauksena vatsakipujen kanssa. Onneksi masuvaivat kestivät vain muutaman päivän. Yöt herra nukkui kuitenkin hyvin joten äidillä riitti energiaa päivään vaikka itkuisuutta oli enemmän.

Havahduin kuitenkin muutama päivä sitten pojan outoon marinaan keskellä yötä. Olin jo alkuillasta ihmetellyt miksi hän ei tahdo nukahtaa vaan heräili vartin välein ja nukahti vasta pari tuntia myöhemmin. Olin alkuviikosta ottanut uuden nukutusrutiinin käyttöön joka osoittautui pojalle sopivaksi (voin palata nukutusrutiineihin myöhemmin) joten ihmettelin mistä nyt tuulee. Vauvan kanssa kun ei päivät ole samanlaisia ja tutut rutiinit voivat hetkessä kääntyä päälaelleen ajattelin että nyt on vain uusi vaihe alkamassa ja uni oli siksi katkonaista. No siinä äiti sitten nousi tunnin välein tarkistamaan mikä on hätänä. Tutti? Ei. Nälkä? Ei. Vaippa? Ei. Hän vain marisi. Koko yön.

Seuraavana yönä taas sama ralli. Vasta neljännen rauhattoman ja unettoman yön jälkeen tajusin. Rauhattomat yöt alkoivat samaan aikaan kun tänne tuli uusi helleaalto. Päivisin hän oli myös itkuisempi ja rauhattomampi, ruoka ei maistunut ja päiväunet jäivät lyhkäsiksi jos edes malttoi nukahtaa. Eilen oli pahin päivä, hän vain huusi ja huusi koko päivän. Siinä vaiheessa olin valvonut jo neljä yötä putkeen. "Helleaalto jatkuu ensi viikolla"- luin lehdestä. Jippii. Pelkäsin jo tulevia unettomia öitä. Poika on aina ollut kuumakalle mutta hän harvoin valittaa kuumuutta. Puen hänet aina kevyesti sisällä. Siksi en tajunnut että helteet vaikuttaisivat häneen tällä tavalla.
Illalla kun lämpötila laski tuuletimme kämpän ihanan viileäksi ja laitoin pojan nukkumaan pelkissä vaipoissa. Peitoksi jätin pelkän lakanan. Jos ei uni nyt tule en tiedä mikä on vialla.

Luojan kiitos sain viime yönä unta. Jopa niin hyvin että näin unia. Yöllä nousin pari kertaa syöttämäään mutta muuten yö sujui rauhallisemmin. Heräsin pieneen tuhinaan varttia yli kuusi aamulla. Kurkkasin pinnasänkyyn ja siellä makasi pieni herra hymy korvissa. Tunsin kuinka energia virtasi kehossani. Nyt olemme taas vähän fiksumpia.