Hei, minulla on jalat!

Heräsin yöllä ähinään ja puhinaan. Ääni tuli perheen juniorin sängystä. Kurkkasin sinne ja näin pienen nyytin käpristyneenä pieneksi palloksi, kikattelen ja ähkien. Hän on nyt tajunnut että hänellä on jalat. Ja niiden kanssa on niin kiva leikkiä, jopa yöllä. Hymyilin ja menin takasin nukkumaan.

Poika huomasi omat kädet jo muutama viikko takaperin. Ne ovat olleet ykköslelu siitä lähtien. Sormet ovat suussa melkein koko ajan. Samalla hän on opetellut pitämään kädessään tavaroita ja nostamaan ne suuhun. Täytyyhän kaikkea maistaa!

On niin palkitsevaa nähdä lapsensa oppivan ja kehittyvän. Hymy nousee kasvoille kun näkee sen innostuksen ja ilon kun lapsi tajuaa jotain uutta itsestään. Pojan ensimmäinen kunnon nauru naurettiin noin viikko sitten. Voi sitä hämmästystä hänen kasvoillaan kun ei ensin tajunnut mikä ääni sieltä suusta tuli! Kun sitten aloin itsekin nauramaan hän ymmärsi ettei siinä ollut mitään pahaa ja jatkoi. Siinä me kikateltiin tovi. Ja äidiltä pääsi onnenkyyneleet. Niin ihana, kupliva ensinauru!

Minulla on puhelimessani sovellus, The Wonder Weeks, josta näkee lapsensa kehitysvaiheet. Ohjelmaan tallennetaan lapsen laskettu aika (ei siis syntymäpäivä kuten aluksi luulin) ja se laskee vaiheiden alkamispäivät sen perusteella. Sovelluksessa on kalenteri josta näkee koska seuraavan vaiheen pitäisi alkaa ja loppua. Latasin sovelluksen kun poikamme oli noin kuukauden ikäinen koska hän oli ollut tavallista ärtyneempi ja itkuisempi jo muutaman päivän. Epäilin vatsavaivoja mutta halusin vain uteliaisuuttani tarkistaa onko tulossa joku kehitysvaihe. Ohjelman mukaan ensimmäinen vaihe alkaisi kolmen päivän päästä ja vaiheen "oireet" sopivat just eikä melkein poikamme käyttäytymiseen.

Alkamis- ja loppumispäivät eivät stemmaa päivälleen ohjelman kanssa koska kaikki lapset ovat erilaisia, mutta se on ihan kiva apuväline. Jonkun ajan kuluttua alkaa oppimaan "vaihekäyttäytymisen" ja osaa aavistaa etukäteen että lapsella on jokin kehitysvaihe alkamassa. Ja vaiheita on koko ajan. Kun juuri olet päässyt yhdestä toinen vaanii nurkan takana. Vaikka vaiheet voivat olla rankkoja kun lapsi on tavallista itkuisempi ovat ne kuitenkin askel eteenpäin lapsen kehityksessä.

Poikamme on nyt kymmenen viikon ikäinen. Uskomatonta miten se aika menee! Vastahan kotiuduttiin sairaalasta pikkuisen nyytin kanssa. Nyt se nyytti jo tarttuu esineisiin, hymyilee ja jokeltelee päivä päivältä enemmän. Ja lisää on tulossa!