Huh hellettä!

Heippa taas pitkästä aikaa! Arki on vienyt allekirjoittaneen totaalisesti mennessään enkä ole tajunnut ajankulua ollenkaan. No, jos totta puhutaan en yksinkertaisesti ole ehtinyt jaksanut koneen äärelle. Poika sai viikko sitten ensimmäisen rokotteen ja taistelimme sen seurauksena vatsakipujen kanssa. Onneksi masuvaivat kestivät vain muutaman päivän. Yöt herra nukkui kuitenkin hyvin joten äidillä riitti energiaa päivään vaikka itkuisuutta oli enemmän.

Havahduin kuitenkin muutama päivä sitten pojan outoon marinaan keskellä yötä. Olin jo alkuillasta ihmetellyt miksi hän ei tahdo nukahtaa vaan heräili vartin välein ja nukahti vasta pari tuntia myöhemmin. Olin alkuviikosta ottanut uuden nukutusrutiinin käyttöön joka osoittautui pojalle sopivaksi (voin palata nukutusrutiineihin myöhemmin) joten ihmettelin mistä nyt tuulee. Vauvan kanssa kun ei päivät ole samanlaisia ja tutut rutiinit voivat hetkessä kääntyä päälaelleen ajattelin että nyt on vain uusi vaihe alkamassa ja uni oli siksi katkonaista. No siinä äiti sitten nousi tunnin välein tarkistamaan mikä on hätänä. Tutti? Ei. Nälkä? Ei. Vaippa? Ei. Hän vain marisi. Koko yön.

Seuraavana yönä taas sama ralli. Vasta neljännen rauhattoman ja unettoman yön jälkeen tajusin. Rauhattomat yöt alkoivat samaan aikaan kun tänne tuli uusi helleaalto. Päivisin hän oli myös itkuisempi ja rauhattomampi, ruoka ei maistunut ja päiväunet jäivät lyhkäsiksi jos edes malttoi nukahtaa. Eilen oli pahin päivä, hän vain huusi ja huusi koko päivän. Siinä vaiheessa olin valvonut jo neljä yötä putkeen. "Helleaalto jatkuu ensi viikolla"- luin lehdestä. Jippii. Pelkäsin jo tulevia unettomia öitä. Poika on aina ollut kuumakalle mutta hän harvoin valittaa kuumuutta. Puen hänet aina kevyesti sisällä. Siksi en tajunnut että helteet vaikuttaisivat häneen tällä tavalla.
Illalla kun lämpötila laski tuuletimme kämpän ihanan viileäksi ja laitoin pojan nukkumaan pelkissä vaipoissa. Peitoksi jätin pelkän lakanan. Jos ei uni nyt tule en tiedä mikä on vialla.

Luojan kiitos sain viime yönä unta. Jopa niin hyvin että näin unia. Yöllä nousin pari kertaa syöttämäään mutta muuten yö sujui rauhallisemmin. Heräsin pieneen tuhinaan varttia yli kuusi aamulla. Kurkkasin pinnasänkyyn ja siellä makasi pieni herra hymy korvissa. Tunsin kuinka energia virtasi kehossani. Nyt olemme taas vähän fiksumpia.