Kolme kuukautta

Tänään poikamme täyttää kolme kuukautta. Tuntuu että olin vasta viime kuussa synnytyssairaalassa ihmettelemässä. Samalla tuntuu että siitä on jo ikuisuus, niin paljon poikamme on kasvanut ja kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa.

Koko ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on vaipunut unholaan. En osaa yhtään sanoa miltä minusta tuntui tai mitä me teimme ekat neljä viikkoa. Unenpuute, imetyshormoonit ja ylipäätään koko elämänmuutoksen sisäistäminen ovat kyllä osasyitä siihen. Se kun lapsi syntyy ja muutut odottavasta äidistä tuoreeksi äidiksi on niin suuri tapahtuma että aivojen on mahdoton prosessoida kaikkea. Siksi varmaan unohtaa synnytyksen ja sen aiheuttamat kivut aika nopeasti ja ensimmäinen aika kotona vauvan kanssa on yhtä sumua.

Kun sitten vauvakupla poksahtaa olet taas mukana maailman tapahtumissa. Tiedät minä vuonna eletään ja osaat helpommin koordinoida arkea vauvan kanssa. Olet enemmän läsnä ulkomaailmalle. Mutta vauvakuplassa on ihanaa. Siellä saa unohtaa päivät ja kellonajan ja vain nauttia hetkestä ja siitä pienestä ihmeestä joka ääntelee, tuhisee ja tuoksuu makealle maidolle. Se hetki on niin lyhyt.

Meidän pojasta on kasvanut kolmessa kuukaudessa iloinen, hymyilevä ja ympäristöstään kiinnostunut  pieni miehenalku. Hän oppii koko ajan uutta ja mielenkiinnolla odotan, minkälaiset nämä seuraavat kolme kuukautta tulee olemaan.