Huoli. Olotila josta ei pääse irti. Tunne joka hiipii säännöllisin väliajoin esille. Vaikka vakuuttaa itselleen että kaikki on hyvin. Vaikka muut sanovat ettei ole mitään hätää. Se tunne otti minusta vallan heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Mitä jos jotain sattuu? Mitä jos tämä onni loppuukin lyhyeen?
Raskauden alkuvaiheessa pelkäsin keskenmenoa. Pelkäsin että menen ensimmäiseen ultraan ja näytöllä näkyy vain tyhjyys. Mitä jos siellä ei olekaan ketään?
Sitä ensimmäistä ultraa en unohda koskaan. Kun kätilö laittoin näytön päälle, etsi vatsan päältä oikeaa kohtaa, käänteli ja väänsi. Kunnes näytölle ilmestyi pää. Sitten kädet. Ja jalat. Herranjestas siellä asuu joku! Meidän vauva. Potki ja teki voltteja, avasi suutaan ja imi peukaloaan. Aivan uskomaton tunne. Kaikki on hyvin.
Kun vauva alkoi tuntuvasti potkimaan masussa raskauden keskivaiheella sai mieli hieman lepoa. Potku. Aaaaah kaikki hyvin. Mutta jos potkujen väli oli tavallista pidempi sai se minut kävelemään seiniä pitkin. Sama jos vauva potki liian usein. Onko tämä nyt normaalia? No huhhuh. Näin jälkikäteen se kuulostaa niin hölmöltä, mutta silloin oli huolissaan ihan kaikesta.
Raskauden loppuvaiheessa odotti vain sitä että vauva syntyisi ja näkisit että hänella on kaikki hyvin (ja että hän on todellinen, ei sitä oikein hiffaa ennenkuin vauva on syntynyt). Mutta sitten se kunnon huoli vasta alkaa. Syökö hän kunnolla? Nukkuuko hän tarpeeksi? Onko hänellä liian kuuma, liian kylmä? Osaanko nyt hoitaa häntä kunnolla? Keksinkö nyt tarpeeksi viihdykkeitä? Onko hänellä tylsää minun seurassani? (jep, mieheni nauroi kun kysyin häneltä sen kysymyksen...) Lista on loputon. Aina tulee uusia huolenaiheita.
Kun päättää hankkia lapsia pitää myös antaa huolen olla läsnä koko ajan. Siitä ei pääse mihinkään. Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään. Kyllä se helpottuu ajan myötä (kuulemma), mutta ei se katoa kokonaan.
Auta armias kun koittaa se hetki kun poikamme menee päiväkotiin. Ja kouluun. Saa ajokortin. Muuttaa pois kotoa...
"Raising children is an uncertain thing;
success is reached only after a life of battle and worry."
- Democritus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti