Viikonloput tulee ja menee

Hyvää maanantaita! Viikonloppu oli meidän osalta touhua täynnä ja se tuntuu tänään kropassa- jestas miten väsyttää! Olisi hyvä rauhoittaa viikonloput jotta saisin itse levätä kun on mies kotona auttamassa, mutta näin hienoina kesäkeleinä ei vaan malta ottaa iisisti. Nyt kun vihdoin kesä alkoi kunnolla.

Perjantai oli siitä jännittävä päivä että siirsin pojan pinnasängyn meidän makkarista omaan huoneeseen. Ajattelin saavani edes vähän paremmin nukuttua kun en herää kaikkiin tuhinoihin. No, ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä. Nauroin tänään aamulla miehelleni että sain jopa paremmin nukuttua ennen sängynsiirtoa- nyt herään itsekseni yöllä tarkistamaan onko kaikki hyvin toisessa huoneessa! Voi tätä äidinvaistoa... Ja mies sen kun kuorsaa siinä vieressä. Nice.

Muuten poika on sopeutunut hyvin muutokseen, en usko että edes tajuaa missä nukkuu kun näkee vain katonrajan ja sängyn sisäpuolen! Mutta onhan se kiva nukkua omassa huoneessa. Laitan kuvia pojan huoneesta kunhan saan otettua parempia kuvia!

Lauantaina koitti kesän ensimmäiset rapujuhlat. Vietimme niitä mieheni perheen mökillä pienessä seurueessa. Ei mitään rairaita ja snapsilauluja. Kunhan nautimme hienosta päivästä ja maukkaista merenelävistä. Poikamme oli todella reipas koko päivän ja saimme tavata tuttavapariskunnan kaksi viikkoa vanhemman poikavauvan. Oli hauska nähdä kun pojat katselivat ihmeissään toisiaan ja juttelivat toisilleen. Siinä on mainio kaksikko ensi kesänä kun saa samanikäistä seuraa.

Sunnuntaina tehtiin reissu Ikeaan. Makuuhuoneemme on kaaoksen keskellä ja tarvitsimme työpöydän alle hyllykön jotta saisimme järjestettyä kaikki konttorikamat. Samalla menimme katsomaan hyllyä pojan huoneeseen. Hänellä on niin paljon kauniita esineitä jotka eivät pääse oikeuksiinsa muualla kuin avohyllyllä. Työpisteen hyllyä emme löytäneet mutta poika sai kivan avohyllyn huoneeseensa.

Reissu oli poikamme ensimmäinen pitempi kauppareissu. Ennen en uskaltanut ottaa häntä mukaan pitemmille kauppakäynneille pelkäen itkupotkuraivareita. Nyt hän kuitenkin oli todella hyväntuulinen ja nukkui suurimman osan ajasta tavaratalossa. Huomaan selvän eron pojassa jos vertaa neljä viikkoa taaksepäin; hän on paljon tyytyväisempi eikä saa samalla tavalla itkukohtauksia. Viikon päästä tulee kolme kuukautta täyteen ja silloin itkuisuuden pitäisi helpottua ainakin kirjojen mukaan. Minusta hän on ollut iloisempi ja paremmalla tuulella jo muutaman viikon ajan. Ihanaa! Ei ole parempaa kuin nähdä lapsensa tyytyväisenä, tietää tekevänsä ainakin jotakin oikein. 

Asiasta toiseen: olen aloittanut uuden ruokavalion tällä viikolla jotta pääsisin eroon ylimääräisistä raskauskiloista. Lisää siitä ja raskaudenjälkeisestä kuntoilusta myöhemmin kun/jos alkaa näkymään tuloksia! 

Sisustuskuvien puutteessa kuva hymyilevästä koirasta.