Mutta itse asiaan eli hampaisiin. Ne tekee näköjään tuloaan koska on poitsu ollut sen verran levottomalla päällä pari viimeistä viikkoa. Jyrsii kättä hullun lailla ja kuola virtaa eikä ruoka oikein maistu. Neuvolassa kehotettiin antamaan särkylääkettä jos vauva on iltaisin todella itkuinen. On kyllä pelastanut jo parit yöunet. Pahin aika on nimenomaan myöhäinen iltapäivä ja ilta. Aamut herra on kuin hangon keksi mutta niin ne vauvat vissiin yleensä on. Paras hetki päivässä on just ne aamut ja meidän omat aamutouhut, koira vetää silloin vielä sikeitä joten ollaan ihan kaksistaan pikkuisen kanssa ja tehdään aamupalaa ja jumpataan. Mies kun lähtee aamulla töihin jo kuudeksi.
Olen myös huomannut että pojan oma temperamentti alkaa pikku hiljaa tulemaan esille. Ja on ihan selkeesti perinyt minun lyhyen pinnan! Meillä tulee olemaan kivaa kun uhmaikä alkaa. Naapuri kyllä meinasi että se temperamentti tasaantuu ajan kanssa (thank god). Mutta tomera pieni miehenalku hänestä on kyllä kehittymässä!
Mietin monesti minkälaista elämää eletään vuoden päästä. Innolla odotan ensi kesää kun poikamme on jo vuoden ikäinen taapero ja voimme tehdä enemmän juttuja yhdessä. Tämä kesä vietettiin siinä vauvakuplassa. Ainakin ensi kesänä on vauhti päällä, sen voin luvata!
![]() |
Kuva: Jollyroom.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti