Minä

Jotta te lukijat tietäisitte kuka täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee ajattelin kertoa vähän itsestäni.

Eli kuka on Bee? Vajaa kolmekymppinen äiti, vaimo, tytär, isosisko ja koiranomistaja. Olen paljasjalkainen Porvoolainen vaikka ehdinkin välillä asua neljä vuotta Turussa (täältä ei heru Turkuvitsejä koska se on aivan ihana kaupunki!). Siellä opiskelin vaatealan muotoilua, eli toisin sanoen olen ammatiltani vaatesuunnittelija. Äitiysloman jälkeen palaan takaisin töihin muoti- ja vaatetusalalle, tosin myynnin puolelle. Suunnittelu ja ompeleminen on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän harrastus. Pitäisi taas aloittaa ompeleminen, nythän olisi oiva hetki ommella pikkuisia vaatteita.

Pidän hyvästä ruoasta, Tarantinon leffoista ja pikkutuhmista vitseistä. Läppää (joskus hyvää mutta enimmäkseen huonoa) lentää vaikka olen sisimmiltäni ujo. Minusta löytyy tyypillisiä neitsyen piirteitä- olen parantumaton perfektionisti ja mieheni mielestä vähän turhankin pedantti. Olen visuaalinen ihminen ja keskityn yksityiskohtiin, yleensä liiankin tarkasti.

Lapsena halusin lentoemännäksi mikä on varsin masokistinen ajatus koska ahdistun helposti lentokoneessa. Pianisti oli toinen haave mutta vanhempani kielsivät minulta pianotunnit koska vaihtoin harrastuksia kuin sukkia. Piano olisi ollut vähän turhan kallis investointi.
Vartuin maalla kaksikielisessä perheessä. Äidinkieleni on ruotsi joten suokaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet. Vaikka puhun sujuvasti suomea voi kielioppi joskus pettää.

Äitiys on opettanut minulle ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Perfektionistina olen myös joutunut luopumaan ajatuksesta että kotona pitää aina olla putipuhdasta. Pikkulasten kanssa täytyy hyväksyä että kaikkea ei ehdi tehdä, mikä pätee myös kodinhoitoon. Ei se maailmaa kaada vaikka et ehtisi hoitaa tiskeja pois alta ennen vieraiden tuloa tai pilkottaako sohvan alta pölypallo. Ainaisena stressaajana olen myös oppinut ottamaan iisisti ja olemaan itselleni armollisempi.

Tällä hetkellä haaveilen uudesta tatuoinnista, sytyttelen kynttilöitä joka ilta ja suunnittelen uuden vuoden hääjuhlaa. Ja koitan muistaa elää hetkessä. Se on ehkä kaikkein tärkeintä.