torstai 1. lokakuuta 2015

Lottovoitto

En nykyään ehdi/jaksa seurata televisiosarjoja aktiivisesti, päivisin on täysi tuhina pikkuveijarin kanssa ja iltaisin vietän mieluiten aikaa mieheni kanssa. Toisenlaiset äidit on kuitenkin sarja jota haluan katsoa joka viikko, johtunee nykyisestä elämäntilanteestani vaikka seurasin sarjaa jo ennen raskautta ja äitiyttä. Minusta on niin mielenkiintoista nähdä erilaisia perheitä ja heidän matkaansa vanhemmuuteen. Nykyisin on melkein mahdotonta katsoa sarjaa kuivin silmin, itken viimeistään siinä vaiheessa kun vauva syntyy.

Eilinen jakso oli minusta kaikkein koskettavin pitkään aikaan. Jaksossa pariskunta odotti tyttölasta jolla oli poikkeuma/kasvain kaulassaan ja he tiesivät että pahimassa tapauksessa tyttö ei elä kauan ulkomaailmassa. He olivat saaneet tietää kehityshäiriöstä rakenneultrassa raskauden puolivälissä. En mene liian syvälle yksityiskohtiin etten paljasta koko juttua niille jotka eivät ole jaksoa nähneet, mutta voin kertoa että kannattaa varata nenäliinoja mukaan!

Kun odottaa lasta ei voi koskaan tietää mitä yllätyksiä raskaus voi tuoda mukanaan. Se epätietoisuus ja huoli joka seuraa odottavia vanhempia on lamaannuttavaa. Muistan miten kirosin sitä ettei mahassa ole ikkunaa jonka voisi avata ja kurkata onko vauvalla kaikki hyvin. Tai että virallisia ultraäänitutkimuksia on vain kaksi koko raskauden aikana.

Kun olin suurin piirtein raskausviikolla 14 sairastuin keuhkokuumeeseen ja jouduin röntgeniin. Lääkäri selitti että se on äidin terveyden kannalta pakko tehdä, vaikka raskaana olevia naisia ei mielellään kuvata. Pyysin saada vielä varmennuksen äitiyspolilta että se on varmasti ok, ettei vauvalle vain tapahtuisi mitään. Oli kuulemma turvallista jos vatsa peitetään kunnolla röntgensäteiltä. Raskaus oli niin alussa ja vauva vielä niin pieni ja alhaalla lantiossa että säteet eivät ylettyisi niin kauas. Mutta ei se hirveästi lohduttanut. Koska olin niin huolissani vauvan hyvinvoinnista sain vielä käydä ultrassa tarkistamassa että vauvalla on kaikki hyvin. Siellähän se pikkuinen potki ja pomppi, täysin tietämättömänä siitä mitä yksiön ulkopuolella tapahtuu.

Kun sitten koitti meidän rakenneultran aika olimme erityisen huolissamme juuri tästä syystä. Säteily kun voi aiheuttaa vaikka minkäsorttisia ongelmia. Mutta onneksi kaikki oli hyvin ja lapsemme kehittyi normaalisti. Ei näkynyt mitään poikkeavaa. Ja tasan neljä kuukautta sitten syntyi meidän terve poikavauva.

Terve lapsi on kuin lottovoitto eikä koskaan saa pitää mitään itsestäänselvyytenä. Sain taas muistutuksen siitä eilen. Ensimmäisellä mainoskatkolla kävin kurkkaamassa sitä meidän omaa pikku nyyttiä joka oli jo syvässä unessa. En voi olla muuta kuin kiitollinen.

Meidän oma pikku lottovoitto.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti